Campi Flegrei 25.2.2018
Viim. päivitys 3.2.2020

Campi Flegrei on romahtanut tulivuori eli kaldera osittain Napolin kaupungin alueella Italiassa. Wikipedia kertoo, että kalderan läpimitta on noin 12 kilometriä ja sen alueella on yli 20 kraatteria, joista purskahtelee kuumaa vettä ja kaasua. Suomeksi Campi Flegrei tarkoittaakin "palavia peltoja".

Tulivuorialue on nukkunut Ruususen unta lähes 500 vuotta, sillä viimeksi se purkautui vuonna 1538, jolloin purkaus kesti kahdeksan päivää. 1950-luvulta lähtien aluella on kuitenkin havaittu heräämisen merkkejä. Pozzuolin rantakaupunki sijaitsee aivan tulivuoren päällä ja siellä maankuori nousee ja laskee hitaasti alla olevan magmakammion muutosten mukana. Pieniä järistyksiä havaitaan usein ja ne ovat tihentyneet viime vuosina.

Vuoden 1983 lokakuussa tapahtui hieman voimakkaampi järistys, magnitudiltaan 4. Maanpinta oli kohonnut toista metriä ja Pozzuolin kaupungista evakuoitiin 30 000 asukasta purkauksen varalta.

Campi Flegreistä on kirjoitettu viime vuosina paljon, sillä sitä pidetään vaarallisena juuri alueella olevan tiheän asutuksen takia. Niinpä tuli aiheelliseksi tutkia, mitkä kosmiset syyt olivat vuoden 1538 purkauksen taustalla, ja oliko Plutolla jotain tekemistä purkauksen kanssa. Tämä siksi, että Pluto teki solmua lokakuussa 2018, jolloin myös sen vaikutukset voimistuivat.

Jo vuosien ajan on vahvistunut havainto, että tietyt planeettakulmat voimistavat magman liikkeitä. Nämä kulmat ovat 0,60,120 ja 150 astetta. niiden vaikutuksesta magmaa kerääntyy tulivuorien magmakammioihin lisäten painetta niissä. Samasta syystä magmaa voi kerääntyä myös mannerlaattojen saumakohtiin. Jos siellä on jännitteitä - rosoiset laatat ovat voineet jumiutua kiinni toisiinsa - silloin magma saattaa toimia kuin voiteluöljy. Jos tällöin esiintyy kvintiilejä (36, 72 tai 144 astetta), ne voivat laukaista tulivuoren purkauksen tai maanjäristyksen mannerlaattojen luiskahtaessa irti toisistaan. Seuraavassa tarkastelemme näitä tilanteita Campi Flegrein kohdalla.

Campi Flegrei 1538

Purkaus alkoi 29. syyskuuta 1538. Tuon päivän planeettakonstellaatioissa kiinnittää heti huomiota Pluton osuus. Pluto on miltei seisahtunut Maasta katsottuna ja se tekee lähes tarkkaa konjunktiota kääpiöplaneetta Makemaken kanssa, joka sekin on lähes seisahtunut. Eroa täysin tarkkaan konjunktioon on vain 12 kaariminuuttia. Makemake edustaa vesielementtiä ja kaldera ulottuu myös meren alle. Makemake on kaukana solmukohdastaan ja Pluton laskusolmu oli 15 vuotta aikaisemmin vuonna 1523. Purkauksen aikana Pluton korkeus ekliptikasta on seitsemän astetta 46 kaariminuuttia, joten solmulla tuskin on ollut enää tässä kohdin vaikutusta.

Pluton ja Makemaken hitaasta etenemisestä johtuen ne näyttävät muodostavan tiiviin 'konjunktiotanssin' keskenään etäisyyden vaihdellessa vain muutaman kaariminuutin verran usean vuoden aikana. Tämän konjunktiovaikutuksen on täytynyt ylläpitää järistysherkkyyttä pitkään ja ilmeisesti se on myös kasvattanut vähitellen usean vuoden aikana painetta magmakammiossa Pozzuolin kaupungin alla, koska maankuori oli noussut ennen purkausta peräti 17 metriä.

Mikä sitten aiheutti purkauksen juuri syyskuun 29. päivänä 1538? Tutkittavaa riittää varmasti pitemmäksikin aikaa, mutta ainakin muutaman syyn voidaan katsoa edesauttaneen purkausta.



Uranus ja kääpiöplaneetta Orcus tekivät puolikvintiiliä (36 astetta) 13. syyskuuta, kaksi viikkoa ennen purkausta. Yllä olevasta kuvasta näkyy ratojen lähes samansuuntaisuus, jolloin kuvio muodostuu kapeaksi ja kvintiilivaikutus on pitkäkestoinen. Orcus on Pluton 'kaksonen' ja niiden lämpövaikutukset ovat hyvin samanlaiset. Lisäksi Orcus sijaitsi tuolloin vielä eteerisellä lämpöalueella. Uranuksen valovaikutus voimistaa Orcuksen lämpöä ja kvintiilikulman vaikutukset ovat usein rajuja. Tämä on voinut avata tietä purkaukselle.

Täsmälleen purkauspäivänä tapahtui Saturnuksen kvinkunssi (150 astetta) kääpiöplaneetta Quaoarin kanssa. Saturnuksen lämmön lisänä Quaoarin maaelementin ominaislaatu on voinut vaikuttaa maankuoreen ympäristössä.



Seuraavana päivänä Mars teki samaista kvinkunssia Quaoarin kanssa ja sitä seuraavana Mars ja Saturnus tekivät sekstiiliä keskenään, mikä on suoraan vaikuttanut magman nousuun. Vaikka konstellaatiot ovat tarkkoja perättäisinä päivinä, ovat niiden vaikutukset voineet tuntua yhtaikaa antaen voimakkaan sysäyksen purkaukselle.

Purkaus kesti kahdeksan päivää.
2. päivänä lokakuuta Mars tekee kvintiiliä aamulla Pluton kanssa ja päivemmällä Makemaken kanssa. Tämä ehdottomasti voimistaa tapahtumaa. Myös lämpöplaneetta Merkurius kantaa kortensa kekoon tapahtuman puolivälin tienoilla. Se lisää lämpövaikutusta tekemällä neliötä (90 astetta) ensin Pluton ja heti perään Makemaken kanssa. Saturnuksella näyttäisi olevan konstellaatioita myös Jupiterin ja Neptunuksen kanssa, mutta nämä riittäköön esimerkeiksi ajankohdan kosmisista tapahtumista.

Mitä tapahtui 4. lokakuuta 1983?

Tammikuusta 1983 lähtien seisminen aktiivisuus lisääntyi alueella selvästi ja maaliskuussa tapahtui M3-järistys. Tuolloin Neptunus, Pluto, Makemake ja Galaktinen keskus lähestyivät ja loitontuivat toisistaan vaikuttavissa kulmissa ja selvästi aiheuttivat rauhattomuutta maankuoressa.



Neptunuksen ja Galaktisen keskuksen konjunktion lokakuun alussa Venuksen ja Makemaken konjunktion kanssa voi sanoa aiheuttaneen M4-järistyksen lokakuun 4. päivänä.

Entä tulevaisuus? Onko näköpiirissä planeettakonstellaatioita, jotka voisivat vaikuttaa vastaavalla tavalla, ja joita on syytä tarkkailla?

Kyllä on. Vuonna 2026 syksyllä Pluto ja Neptunus tekevät yli kaksi kuukautta kestävää sekstiiliä. Tämä kuvio näkyy suuresta käyräkuvasta 2021-2026.
Myös Sedna tekee sekstiiliä Neptunuksen kanssa ja trigonia Pluton kanssa. Vaikutukset voivat tuntua jo edellisenä syksynä. Ehkäpä mahdollisten vaikutusten tarkkailun voisi aloittaa jo vuoden 2022 Pluton ja Sednan trigonista?