|
Mielenkiintoinen ilmiö tapahtuu helmikuussa 2020 viiden planeetan osuessa ratansa solmukohtaan saman kuukauden aikana.
Maan radan tasolla, ekliptikalla, vierailee koko klassisten planeettojen perhe: Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus
tietysti Maan ja Auringon lisänä.
Pelkän kiinnostavuuden lisäksi tapahtumaa kannattaa tarkastella myös sen kannalta, onko siitä haittaa
tietoliikenteelle tai sähköverkoille, tai jotain muuta hankaluutta. - Miksi olisi?
Edellinen hiukan vastaava tilanne - neljän solmun kuukausi - oli tammikuussa 2005, jolloin Jupiterin solmu puuttui.
Saturnuksen noususolmu oli tarkimmillaan 8.1.2005 kaksi viikkoa tsunamin jälkeen, ja samana päivänä "kaatuivat
Ruotsin puut".
Suomesta lähti sinne metsureita auttamaan raivaustöissä. Myrskybongarit ihmettelivät myrskyisää tammikuuta.
Aurinkomyrsky?
Toisekseen tuo helmikuu muistuttaa hiukan erästä kaukaista tapahtumaa vuonna 1859. Tapahtuma tunnetaan nimellä
The Carrington Event
ja suurin tunnettu aurinkomyrsky nähtiin silloin.
Väittämättä mitenkään, että helmikuussa 2020 pitäisi tapahtua jotain samanlaista, että
sähkölaitteet räiskähtelisivät ja revontulia näkyisi Karibialla, voidaan kuitenkin silkasta
uteliaisuudesta verrata näiden
kahden ajankohdan sääpartituureja keskenään.
Huomaamme, että yhteistä niille on ainakin tarkka Jupiterin solmu, hyvin suuri lämmön määrä planeettojen osalta
(punainen väritys) ja runsaslukuiset, lähekkäin sijaitsevat Kuun konjunktiot (0 astetta) planeettojen kanssa.
Erilaista näissä ajankohdissa on ensinnäkin tapahtumakuukausi - helmikuu vs elokuu.
Toinen seikka on kääpiöplaneettojen muutamat voimakkaat konstellaatiot vuoden 2020 alussa (kts. käyrät oikeassa reunassa).
Vuoden 1859 kääpiöplaneettojen tilanne täytyy vielä tarkista paremmin, ja sieltä saattaa löytyä
joitain lisäpiirteitä.
On nimittäin viitteitä, että eteerisen lämmön esiintymisellä on tiettyä korrelaatiota auringon aktiivisuuden
ja auringonpilkkujen suuremman koon kanssa,
jolloin roihupurkauksiakin muodostuu herkemmin. Vesi- ja maaelementti näyttäisivät puolestaan korreloivan enemmän
koronanaukkojen kanssa,
jolloin nopea aurinkotuuli pääsee aiheuttamaan magneettimyrskyjä avaruuteen.
Kolmas ero on Uranuksen etäisyys solmukohdastaan. Carrington Eventissä
korkeuseroa ekliptikasta - siis solmukohdasta -
oli seitsemän kaariminuuttia, joka on hyvin vähän. Tällä etäisyydellä Uranus viipyi toukokuusta marraskuuhun.
Aurinkomyrsky tapahtui syyskuun ensimmäisenä päivänä 1859.
Helmikuussa 2020 Uranuksen korkeusero solmukohdastaan on 28 kaariminuuttia, eli paljon enemmän.
Erityisen huomattavaa nyt ovat tarkasti solmujen kohdalla olevat kvintiilit: Mars72Makemake, Merkurius72Mars, Venus72Saturnus,
samoin Merkurius36Saturnus juuri ennen kummankin tarkkaa solmua. Partituurin alaosassa olevat konjunktiot (0 astetta) kannattaa myös huomioida,
samoin kuin muut kvintiilit sekä sekstiilit.
Kuten Pluton solmun yhteydessä lokakuussa 2018, myös tässä esiintyy samanaikaisesti
voimakkaita lämpö- ja
kylmyysvaikutuksia, jotka aiheuttavat myrskyjä. Yhtäaikaa Saturnuksen ja Merkuriuksen lämpöä lisäävän
solmun kanssa
kylmentävä Sedna näennäisesti seisahtuu ja tekee pitkäkestoista kvinkunssia kylmän
Galaktisen keskuksen kanssa. Samoin Quaoarilla ja Snow Whitella on meneillään tammikuusta huhtikuun loppuun kestävä
runsassateinen ja viileä sekstiili, joka alkukuusta saattaa vaikuttaa Keski-Euroopassa ja loppukuusta Pohjois-Euroopassa.
Myrskyjä näyttäisi siis olevan odotettavissa myös helmikuussa 2020.
|
