|
|
|
|
Tässä viimeisessä, vuoden 2023 todella kuumassa kesässä saattaa olla aika lailla kestämistä. Erityisesti heinä- ja elokuu voivat tuoda vielä uusia lämpöennätyksiä ja paljon haittaa myös viljelyksille. Vesi ei joka paikassa ehkä riitä kasteluun.
Lämpöplaneetta Saturnus siirtyy heti helmikuussa valoelementtiin ja viipyy siellä aina vuoden 2025 maaliskuulle asti. Valoplaneetta Jupiter siirtyy toukokuussa lämpöön koko vuodeksi, seuraavaan huhtikuuhun asti ja yhdessä ne kuumentavat ilmakehää - lähiplaneettojemme sekä lämmössä edelleen kulkevan valoplaneetta Uranuksen lisäksi.
Ks. elementtikaavio 2021-2024.
Samoin lämpöä edustava kääpiöplaneetta Orcus on edelleen lämpöalueella ja sen on tapana tuoda Suomeen lämpimiä virtauksia Mustanmeren suunnasta. Myös maaelementin Quaoar liikkuu lämpöalueella.
Lämpöplaneetta Pluto sen sijaan on juuri siirtynyt sopimusrajan yli lämmöstä maaelementin puolelle, mutta tässä kohden hitaan Pluton viilennys alkaa ehkä tuntua vasta kahden vuoden kuluttua.
Vuoden 2024 alkupuoli on vielä kuuma eteläisellä pallonpuoliskolla, kun meillä on talvi, mutta sitten alkaa hitaasti viilentyä, ja syksy 2024 saattaa tuoda melkoisen yllätyksen.
Ensi vuoden syksy pitää sisällään erityisen kylmentävän, neljä kuukautta kestävän Sednan ja Erisin puolikvintiilin. Siinä voimakas maaelementti ja voimakas valo muodostavat hyvin kylmän yhdistelmän.
Missä se tuntuu kaikkein voimakkaimmin, sitä on kiinnostavaa seurata, sillä Erisiä houkuttavat varsinkin Espanja sekä Lähi-itä, ja Sednaa puolestaan pohjoiset alueet, erityisesti Suomen Lappi. Tuo kuvio näkyy suuressa käyräkuvassa vuoden 2024 kohdalla oikeassa laidassa.
Kun katsoo elementtikaaviota 2025-2028, huomaa selvän eron värityksessä edellisiin neljään vuoteen verrattuna. Ilmaston luonnollisessa vaihtelussa tapahtuu selvä viilentyminen, joka jatkuu voimistuen vuosikymmenen loppua kohti.
Mitä sitten seuraa, sen näemme suuresta kaaviosta nimeltä Kylmentävät siirtymät yhdistettynä 2000 vuoden lämpökäyrään.
|
|
Vuoteen 2030 ja siitä eteenpäin alkavaan hyvin kylmään jaksoon - uuteen pikkujääkauteen - pitäisi siihenkin ruveta jo kiireesti valmistautumaan. Tavanomaisen tieteen pitäisi vihdoin jo ymmärtää eteerisen tason olemassaolo ja ilmaston todellinen luonnollinen vaihtelu, mitä se ei vielä tunne.
On selvääkin selvempää, että meidän on tosissamme autettava luontoa kestämään äärimmäisyydestä toiseen vaihtelevaa tilannetta, koska luonnosta me saamme ravinnon. Siivoustalkoita täytyy ilman muuta jatkaa maalla, merellä ja ilmassa, kaikkialla missä olemme, kaikessa missä vain pystymme.
Luonnon elinvoimaa pitää nostaa, ja siihenkin löytyy keinot. Saksalainen tutkija Georg Wilhelm Schmidt tiesi miten luontoa elvytetään aiheuttamiemme haittojen keskellä - tietysti samalla kun yritämme itse vähentää haittoja parhaamme mukaan.
Jokainen meistä voi lisätä luonnon monimuotoisuutta kylvämällä erilaisia luonnonkasveja kotipihaan tai kesämökille, tai vaikka tekemällä pörriäiskukkatarhoja yhdessä naapurien kanssa. Maatiainen ry:stä saa siemeniä.
Upeinta olisi, jos maapalastaan - kenellä sellainen on hallinnassaan - voisi rakentaa todellisen keitaan, joka säteilee terveyttä ja tasapainoa myös ympäristöönsä, koska elinvoima ja luonnon monimuotoisuus eivät onneksemme tunne tontinrajoja. Ne leviävät myös ympäristöön ja toisaalta houkuttelevat lisää lajirunsautta puoleensa. Ohjeita löydät täältä: Tehdäänpä keitaita.
Lisää tietoa ilmaston luonnollisesta vaihtelusta löydät kirjasta NÄE KAUEMMAS SÄÄHÄN - Laajennetun luonnontieteen sääkirja.
|
|
